Captain America

Olimme ennen matkaa kuulleet Elinan kanssa, että Saksassa ei kannata mennä elokuviin, sillä ne on kaikki dubattu saksaksi. Tämä osoittautui harhaluuloksi, kun kuulimme työpaikkamme henkilökunnalta, että täällä esitetään elokuvia myös englanniksi. Halusimme tämän tiedon jälkeen ehdottomasti käydä elokuvissa täällä.  

Tutustuimme kouluvierailumme aikana erittäin mukavaan tyttöön, Svenjaan, joka on lähdössä vaihtoon Englantiin ensi syksynä. Saimme tietää, että hän on töissä paikallisessa elokuvateatterissa. Kerroimme hänelle, että haluamme käydä katsomassa elokuvan, joka on englanniksi. Hän ystävällisenä ihmisenä näytti meille elokuvateatterin sijainnin ja opasti meille, mitkä elokuvat ovat englanniksi. Pyysimme häntä myös katsomaan elokuvaa meidän kanssamme. Päädyimme lopulta katsomaan elokuvan Captain America Civil War torstai-iltana ja sovimme, että käymme ennen sitä syömässä hänen kanssaan. Elina ei ollut nähnyt ennen Captain Americaa ja minä olin nähnyt vain puolet ensimmäisestä osasta, joten emme osanneet hirveästi odottaa elokuvalta mitään. 

Kaikkein parasta oli, kun saimme Svenjalta leffaliput puoleen hintaan ja snäksit hurjalla alennuksella. Olimme tietysti todella kiitollisia hänelle. Tykkäsimme kaikki todella paljon elokuvasta ja meillä oli erittäin hauska ilta. Alla pari Elinan ottamaa kuvaa.

Ruoka ennen elokuvaa NT:ssä.

Me ollaan niin Saksassa...

Sämpylöitä ja porkkanaraastetta

Työpäivämme alkoi tänään jo kello 7.15. Yleensä työpäivämme alkaa vasta 8.30, joten herääminen oli hieman rankkaa. Tämä oli jo toinen aamu tällä viikolla, kun työpäivämme alkoi jo seitsemältä. Aikaiset aamut johtuvat retkistä, jotka teimme tiistaina ja tänään. Retki oli päiväkotiin, jossa ilmeisesti opetetaan lapset maanläheisiksi ja arvostamaan luontoa.

Tiistaina kaikki ei sujunut suunnitelmien mukaan. Matkustimme ensin bussilla ja sitten vaihdoimme raitiovaunuun ja tämän jälkeen oli vielä 20 minuutin kävely mäen päälle, jossa tämä paikka sijaitsi. Saavuimme perille reilun tunnin matkan jälkeen. Henkilö, jonka piti vetää meidän ohjelmamme, oli sairastunut ja meille ei ollut ilmoitettu siitä, joten päätimme syödä eväämme ja pohtia sillä aikaa, mitä me nyt tekisimme. Ohjaajamme soittivat päiväkotiin kysyäkseen, mitä mieltä he ovat ja yhdessä tuumin he päättivät, että lapset viedään museoon. Eväät syötyämme pällistelimme hetken lampaita ja lähdimme kohti raitiovaunupysäkkiä. 

Matka alas mäeltä sujui huomattavasti nopeammin, mutta jouduimme odottamaan oikeaa raitiovaunua kauan ja tämän takia ohjaajamme joutuivat vielä kerran muuttamaan suunnitelmaa. Emme menisikään museoon, vaan isoon leikkipuistoon, jossa on lapsille suunnattu suihkulähde, jossa voi leikkiä. Lapset eivät olleet ennen käyneet siellä, joten he olivat innoissaan. Me katsoimme Jussin kanssa vieressä, kuinka lapset leikkivät kylmällä vedellä innoissaan. Itse hytisimme pelkästä ajatuksesta kylmään veteen koskemisesta, sillä oli hyvin viileä päivä ja aurinko paistoi vain harvoin pilviverhon takaa.

Ohjaajamme sopivat uuden ajan tälle päivälle ja aamulla lähdimme taas kohti Eberstadtia. Aloitimme taas eväiden syömisellä, sillä oli lasten aamupalan aika. Olemme Jussin kanssa hakeneet aina retkipäivinä herkulliset sämpylät läheisestä leipomosta evääksi, mutta sitä ennen olemme aina kuitenkin syöneet ensimmäisen aamupalan kotona. Täällä kun ruokailujen välit ovat niin pitkät, että emme kestäisi retkipäiviä ilman toista aamupalaa…

Aamupalan syötyämme aloitimme ohjelman. Ohjelmassa oli sämpylöiden leivontaa ja porkkanaraasteen valmistaminen. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä muutamia kuvia.

Keskustelua liikennekäyttäytymisestä ennen reissua.

Lasten askel oli koko ajan nopeampi, mitä lähempänä määränpäätä olimme.

Kävimme ensin läpi reseptin, jonka jälkeen katsoimme tarvittavat ruoka-aineet ja välineet. Ennen leipomista kävimme läpi, mistä jauhot on tehty.

Lapset tekivät taikinan 3 ryhmässä.

Sämpylätaikina kohotessa valmistimme porkkanaraasteen.

Lapset saivat tehdä omannäköisensä sämpylät.

Porkkanaraaste laitettiin purkkeihin, jotta jokainen lapsi saisi viedä sitä kotiin.

Katselimme lampaita sämpylöiden ollessa uunissa.

Tuoreita sämpylöitä, nam!

Erilainen aamupala päiväkodissa

Tänään kun kävelimme Jussin kanssa sisään päiväkodin ovista, meitä vastassa oli ensimmäisenä tällainen iso taulu. Kävimme viemässä reput lokeroon yläkertaan ja kiiruhdimme alas ottamaan selvää, mistä oikein on kyse.

 

Tänään oli vuorossa erilainen aamupala. Yleensä lapset tuovat aamupalan kotoa, mutta tänään he saisivat sen päiväkodista, tai no… Ei ihan. Lapset tuovat aamupalan ainekset kotoa niin, että jokainen lapsi tuo jotakin.

Päiväkodissa kokeiltiin tätä systeemiä ennen pääsiäistä, niin että kerran viikossa oli yhteinen aamupala kaikille. He toteuttivat sitä kahden viikon ajan, mutta totesivat sen olevan liian usein. Siitä oli liikaa vaivaa kaikille, minkä kyllä ymmärrän, kun näin millainen tohina siitä aiheutui.

Tässä muutamia kuvia aamupalasta:

Tämä tyttö olisi halunnut leivän päälle vain makkaraa.

Tässä kaksi poikaa odottaa, että leipä ponnahtaa suoraan heidän käsiinsä.

Meitä ei Jussin kanssa todellakaan haitannut, kun saimme myös syödä. Kyllä aamupalan voi syödä kaksikin kertaa...

Vierailu koululla

Saimme mahdollisuuden vierailla koulussa, joka tekee yhteistyötä meidän koulun kanssa ja on yhteistyössä päiväkodin kanssa, jossa olemme töissä. Meitä pyydettiin Elinan kanssa kertomaan suomalaisesta koulusysteemistä ja omasta elämästämme koulussa. Niinpä teimme pikaisesti vaatimattoman 23 sivun PowerPoint esityksen englanniksi. Peace of cake ;) 

Niinpä perjantaina matkustimme Darmstadtiin koululle, jossa tapasimme englanninkielen opettajan. Kerroimme, että meillä olisi tällainen esitys ja hän oli innoissaan. Seuraavaksi esitelimme sen kolmelle eri luokalle. Kerroimme heille jotakin itsestämme ja isoimmista eroista, mitä olemme kahden viikon aikana huomanneet maidemme välillä. Esimerkiksi maidon juominen Suomessa ihmetytti heitä, koska he juovat yleensä ainoastaan pullotettua vettä, jossa on yleensä vielä hiilihappoja. Joku oppilaista taisi jopa heittää, että maito olisi epäterveellistä. 

Luokat olivat erittäin kiinnostuneita Suomesta ja PowerPoint esityksestämme. Heiltä tuli paljon kysymyksiä, kuten: ”Mitä olette tykänneet olla Saksassa?” ja ”Oletteko oppineet kieltä?”. Itsellä, kun en ole saksaa opiskellut kuin muutaman sanan ennen reissua, on muutamia uusia sanoja jäänyt mieleen, esimerkiksi ”warum” ja ”schneller!”. Warum tarkoittaa miksi ja tämä on jäänyt mieleen, koska lapset hokevat sitä lähes koko ajan, kun eivät ymmärrä, että en osaa kieltä. Schneller on jäänyt mieleen, koska keinussa pitää antaa aina kovempaa vauhtia. Tuntui, että joka luokka piti esityksestämme ja saimme myös Barbaralta suurta kiitosta esityksestämme.

Maanantaina suuntasimme taas koululle, sillä olimme saaneet taas kutsun sinne, mutta tällä kertaa eri opettajalta . Osallistuimme heidän uskontokasvatuksen tunneille, jossa teimme sukista käsinuket. Itselläni ei tuo käsitöiden teko ole vahvimpia puoliani , joten onnistuin tekemään, jopa vähän pelottavan näköisen nuken. Esitimme tunnin lopussa kaksi esitystä nukeilla eri raamatun kertomuksista. 

vasen by Jussi, oikea by Elina

Tunnilla oli hauskaa ja oli kiva osallistua heidän oppitunneilleen. Opettaja käänsi meille kaiken puhumansa englanniksi, jotta pysyimme kärryillä.  

Iltapäivällä yksi luokka oli järjestänyt meille mahtavan vastaanoton. He olivat leiponeet meille kakkuja ja keksejä ja tuoneet kaikkia muita herkkuja. 

Meille oli räätälöity tiukka 2,5 tunnin ongelma, johon kuului koulun tilojen esittely, saksalaisen koulujärjestelmän esittely ja kysymyksiä meille. Koulu oli vähän pienempi kuin meillä, mutta sieltä löytyi paljon samoja tiloja, kuten musiikkiluokka ja käsityöluokka. Meille esiteltiin myös saksalaista vastaavaa koulutusta. Meille esitettii paljon kysymyksiä Suomeen liittyen, mikä oli mukavaa. Osa oppilaista lupasi esitellä meille myös Frankfurtia, sitten kun sinne päin matkaamme.

Lauantaina menimme Elinan kanssa shoppailemaan isoon kauppakeskukseen Loop5, Weiterstadtiin, jossa ehdimme tutustua ainoastaan Primarkkiin (Elinaa ei meinannut saada sieltä pois). Siellä tapasimme sattumalta ainoat saksalaiset, jotka tunnemme. Kävimme syömässä heidän kanssaan ja tämän jälkeen jatkoimme myös illanviettoa heidän kanssaan. Sunnuntaina teimme kouluhommia ja otimme rennosti.

Yö päiväkodissa

Ensi syksynä kouluun lähteville lapsille järjestettiin päiväkodissamme viime perjantaina perinteinen tapahtuma, ”Yö päiväkodissa”.  Lapset saivat saapua liukuvasti klo 17.00 eteenpäin, kuuden aikoihin päästiin aloittamaan ohjelma. Yökyläily päättyi aamupalaan seuraavana päivänä ja vanhemmat saapuivat hakemaan lapsia yhdeksän aikoihin.

Ensimmäiset lapset olivat jo saapuneet, kun Jussin kanssa saavuimme klo 17.00. Lapset olivat saaneet valita listasta, mitä ruokaa he tuovat mukanaan. Ruoan valmisti muutama päiväkodin työntekijä, keittäjillä oli vapaata. Kun kaikki lapset olivat saapuneet, pääsimme aloittamaan.

Ensin lapsille luettiin satu Leni nimisestä noidasta. Satu kertoi aakkosista ja äänteistä, sen verran sain siitä irti. Tämän jälkeen lapset saivat kirjeen Leniltä, jossa hän pyysi lapsia jakautumaan 3 ryhmään, jotka hän oli etukäteen muodostanut. Minä kuuluin oranssiin ryhmään ja Jussi siniseen.

Ensimmäinen tehtävä minun ryhmälleni oli tunnistaa valokuvista, kuka on kukin. Valokuvissa oli siis päiväkodin työntekijöitä heidän ensimmäisenä koulupäivänään. Kun tehtävä oli suoritettu, saivat lapset taas postia Leniltä, jossa kehuttiin ”Gut gemacht!” eli ”Hyvin tehty!” Kirjeessä oli myös kirjain, joka piti säilyttää viimeistä tehtävää varten, yksi lapsista sai tämän tehtävän. Tämän jälkeen avattiin uusi kirje, jossa oli uusi tehtävä ja tehtävänsuorituspaikka (paikkoja oli ympäri päiväkotia).

Seuraava tehtävä oli rakentaa koru. Juju oli se, että jokaisessa korussa oli lapsen nimen kirjaimet, mutta väärässä järjestyksessä. Lasten piti siis korjata järjestys oikeaksi. Kun koru oli valmis, saivat lapset muovailla muovailuvahasta oman etunimen ensimmäisen kirjaimen. Tämän jälkeen tuli taas ”Gut gemacht!” –kirje ja kirjain, jonka säilytyksen sai taas yksi lapsi.

Uusi tehtäväkirje tuli ja tällä kertaa piti muodostaa jono, jossa oltaisiin pituusjärjestyksessä. Tämän jälkeen muodostettiin jono aakkosjärjestyksessä ensimmäisen kirjaimen mukaan. Taas tuli ”Gut gemacht!” –kirje ja kirjain. Siirryttiin seuraavaan tehtävään.

Tällä kertaa tehtävänä oli selvittää kenellä on pisin koulumatka. Päiväkodin työntekijät olivat tulostaneet A2 kokoisen kartan ja olivat laittaneet siihen kuvat kaikista lapsista, jotka menevät kouluun, sekä merkanneet koulun sijainnit. Lapset hoitivat tämänkin ja saivat taas kirjeen ja kirjaimen.

Seuraava tehtävä oli niin nopeasti suoritettu, etten ehtinyt nappaamaan siitä yhtään kuvaa. Tehtävänä oli siis kuljettaa pallo ensin pään yli käsien avulla ja seuraavaksi jalkojen välistä, niin ettei pallo tippunut/osunut maahan. Taas lapset saivat kirjeen + kirjaimen, sekä uuden tehtävän.

Seuraava tehtävä oli mahduttaa kaikki ryhmän lapset yhdelle kapealle penkille. Tämänkin lapset suorittivat nopeasti, mutta ehdin napata kuvan! Meidän ryhmämme oli niin nopea, että meidän piti hieman viivytellä, jotta pääsimme seuraavalle pisteelle. ”Luimme” siis kirjeestä lisätehtävän, jossa lasten piti muodostaa ensin O ja sitten S yhdessä. Lapset saivat kirjaimen ja suuntasivat kohti uutta tehtävävää.

Tässä tehtävänä oli etsiä ensin O ja sitten numero 2. Tähän kului hieman aikaa, mutta kaikki löysivät oikeat makaronit. Ei muuta kuin uuden kirjaimen kanssa kohti seuraavaa tehtävää.

Seuraavaksi piti lajitella korillinen tavaroita sen mukaan, mitä voi ottaa mukaan koulureppuun, mitkä kuuluvat kotiin ja mitkä Schultüte:n. Tämä oli viimeinen tehtävä ja kirjaimen saatuaan lapset suuntasivat Bistroon (ruokailutilaan). Sinne oli ilmestynyt taulu, jossa oli tyhjiä viivoja kirjaimille. Yksi kerrallaan sai jokainen lapsi kirjoittaa säilyttämänsä kirjaimen taululle, osalla lapsista oli kaksi kirjainta, koska tehtäviä oli enemmän kuin ryhmässä lapsia.

Kun kaikki kirjaimet olivat löytäneet oikealle paikalle, ryhmän lukutaitoinen lapsi sai lukea, mitä sanoista oli muodostunut. ”SUCHT DAS PIRATENSCHIFF”. Olimme Jussin kanssa käyneet kerran lasten kanssa leikkipuistossa, jossa oli merirosvolaiva, joten mekin hoksasimme, minne seuraavaksi kuului mennä.

Lapset pukivat nopeasti ulkovaatteet ja lähdimme kohti leikkipuistoa valtavan jännityksen vallassa. Piti vähän kerrata liikennesääntöjä matkalla, kun oli niin innostunutta porukkaa.

Kun pääsimme perille, lapset saivat tutkia merirosvolaivan. Kuinka ollakaan! Sieltä löytyi taas yksi kirje! ”Etsikää lapio” kirjeessä luki. Tähän lapioon liittyy hauska juttu. Kun siis saavuimme lasten kanssa leikkipuistoon, olivat he niin innoissaan lapion löytämisestä hiekkalaatikosta, että unohtivat koko merirosvolaivan etsinnän. Kun aikuiset saivat lapset etsimään merirosvolaivaa, yksi työntekijöistä kysyi muilta ”Onks tää meidän lapio”, muut vastasivat hyvin sarkasmipitoisella äänellä ettei tietenkään ole. Tämän kuultuaan työntekijä viskasi lapion pois hiekkakentältä korkeaan ruohikkoon.

”Etsikää lapio” –kirjeen jälkeen lapset suuntasivat kovaa vauhtia hiekkalaatikolle, koska muistivat sen olevan siellä. Hups. Eipäs ollutkaan. Mitä pienestä lisähaasteesta. Lapion löydettyään lapset saivat vinkin etsiä rastia, koska rastin alle kaikki aarteet aina piilotetaan. Lapset kaivoivat aarteen nopeasti esiin ja tämän jälkeen muodostettiin piiri. Aikuiset valitsivat yhden lapsen avaamaan aarrearkun ja tämän jälkeen lapset saivat vuorotellen hakea oman osansa aarteesta.

Tämän jälkeen palattiin takaisin päiväkotiin ja vuorossa oli ruokailu. Pastaa ja pastakastiketta, salaattia ja vihanneksia, jälkkäriksi oli jäätelöä ja hedelmiä. Ruokailun jälkeen menimme pihalle, johon yksi työntekijöistä oli laittanut nuotion valmiiksi. Vaahtokarkkien säilytys jäi Jussin vastuulle, vaikka itsekin tarjouduin tähän virkaan oikein mielelläni. Paistoimme vaahtokarkkeja ja lapset leikkivät taskulampuilla.

Vaahtokarkkien jälkeen lähdimme tutkimaan yöllistä lähiympäristöä taskulamppujen kanssa. Yksi työntekijöistä pyysi meitä liittymään hänen seuraansa, sillä hänen tehtävänsä on joka vuosi yllättää lapset tällä kierroksella. Menimme piiloon puun taakse ja lapsia alkoi tulla yksi kerrallaan. Sanoimme hiljaa ”BUU!” aina kun lapsi tuli ja yllätetty sai liittyä meidän joukkoomme. Lapset pitivät tästä paljon ja heillä oli hauskaa.

Lähdimme takaisin päiväkodille ja aloitimme iltatoimet. Lapset vaihtoivat yökkäreihin ja pesivät hampaansa sekä naamansa ja kömpivät peteihinsä.  Lapsille luettiin iltasatu, mutta ennen sitä oli meidän aika lähteä kotiin ja toivottaa kaikille hyvät yöt.

Tapahtuma oli mahtava, mutta hyvin raskas. Olimme aamupäivällä vetäneet Jussin kanssa kolmelle eri ryhmälle oppitunnin Suomesta ja olimme aivan puhki kun päivä oli ohi. 

Ruoka Saksassa

Ruoka täällä on ihan mahtavaa ja vaatii todellakin oman postauksen. Ollaan Jussin kanssa herkuteltu oikein olan takaa ja sen verran alkoi mullakin omatunto kolkuttaa viime viikolla, että piti lähteä juoksemaan, kun Jussi meni salille. Tässä siis kuvia ruuista, joita ollaan syöty viimeisen viikon aikana. 

Vohvelit käy hyvin täyttävästä aamupalasta <3

KFC:llä piti käydä, kun ei olla kumpikaan siellä ennen käyty.

<3

Jussin kommentti lattesta Starbucksilla: "Mä en mikää hirvee suuri kahvin ystävä oo, mut tää on kyllä hyvää!"

Bruschetta maistu hyvin ennen jalkapallopeliä.

Cappuccino.

After Eight -jäätelöannos mulle...

Lettuja jätskillä ja mansikoilla Jussille.

Jussin valinta Nachrichten Treff:issä (NT:ssä).

Itse otin pastaa, kun en halunnu burgeria ja tää oli se toinen, mitä listasta ymmärsin.

Jessican ja Chantalin kanssa Café Extrablattissa.

Ei jaksettu laittaa ruokaa...

Olihan tätä sit pakko maistaa, parempaa oli kun miltä näyttää!

 

Iski muuten aika suuri annoskateus, kun toi pizza kannetiin Jussin eteen. Oli toi mun pastakin ihan hyvää, mutta toi pizza....

Käytiin ketomassa Suomesta ja meidän koulusta, vedettiin meidän PowerPoint-esitys kolmelle luokalle. Esitysten välissä juotiin kahvit koulun ruokalassa. Sen jälkeen piti tietenkin käydä syömässä.

Jussilla oli niin kova nälkä, ettei sen annoksesta ehtiny ottaa kuvaa.

  

Taas yksi ravitseva aamupala. Näihin aamupaloihin saattaa vaikuttaa, että leipomoon on matkaa 200m...

Shoppailun lomassa kahvia ja kakkua Starbucksilla. Jotain kunnollistakin piti syödä ja koska ostoskeskusessa oli monta ruokapaikkaa, mistä valita, mentiin semmoseen, mistä kummallakaan ei oo kokemusta. Maistui.

 

Maanantaina suunnattiin taas koululle, ennen sitä käytiin kuitenkin aamupalla Starbucksissa.

Tää annos on kyllä niin 6/5! Parasta, mitä oon Saksassa tähän mennessä syöny.

Paljon on syöty ulkona, kun aina ei jaksa syödä pastaa ja tomaattikastiketta. Meillä on vähän vaikeuksia kaupassa, kun valikoima paikallisessa supermarketissa on tosi pieni ja tuotteet kummallisia. Puhuttiin kyllä Jussin kanssa, et voitaisiin joku päivä käydä lihakaupassa, katsotaan...